lukkoAivotoiminnan häiriöiden vaikutukset suorituskyvyssä ilmenevät usein erilaisina oirekokonaisuuksina, joiden piirteet riippuvat ensisijaisesti sairauden tai vaurion sijainnista ja laajuudesta aivoissa. Nämä häiriöt voivat tulla näkyviin toimintakykyä haittaavina neuropsykologisina yleishäiriöinä, kuten toiminnan hitautena, tarkkaavuuden suuntaamisen, jakamisen tai ylläpidon vaikeuksina tai suunnitelmallisuuden ja oman toiminnan ohjaamisen puutteellisuutena ja/tai neuropsykologisina erityishäiriöinä, kuten puheen häiriöinä (dysfasia, afasia), lukemisen häiriöinä (dysleksia, aleksia), kirjoittamisen häiriöinä (dysgrafia, agrafia), laskemisen häiriöinä (dyskalkulia, akalkulia), havaitsemisen häiriöinä (dysgnosia, agnosia), tahdonalaisten liikkeiden häiriöinä (dyspraksia, apraksia), muistin häiriöinä (dysmnesia, amnesia) ja päättelyn ja ajattelun häiriöinä. Häiriöt voivat ilmetä eriasteisina ja ne kuuluvat neuropsykologisen tutkimuksen piiriin myös lievempiasteisina.

Psyykkistä toimintakykyä voivat alentaa mielialan tai persoonallisuuden muutokset. Näitä ovat muun muassa masentuneisuus, aggressiivisuus, sietokyvyn lasku, levottomuus, tunne-elämän latistuminen tai muut vastaavat pulmat.


MITÄ NEUROPSYKOLOGISESSA JA/TAI NEUROPSYKIATRISESSA TUTKIMUKSESSA ARVIOIDAAN?

  • Tutkittavan kognitiivisia toimintoja eli kielellistä ja näönvaraista päättelyä ja oppimistoimintoja, välitöntä ja viivästettyä muistisuoriutumista, keskittymistä, tarkkaavuutta, toiminnanohjausta ja visuomotoriikkaa eli ihmisen korkeimpia henkisiä taitoja ja niissä mahdollisesti ilmeneviä muutoksia tai häiriöitä sekä hyvänä näyttäytyviä toimintoja.
  • Tutkittavan mielialaa, persoonallisuutta ja sen rakentumista, reagointityylejä.